Osa 1: Kuumaa huumaa Kilianin kanssa

Tervetuloa seuraamaan Vernonin suvun kummallisia kommelluksia! Alussa teksti todennäköisesti takkuilee hieman, mutta kunhan alkuun päästään... :D
Lukemisen iloa kaikille!







Terve! Olen Vernonin suvun kantaäiti, Lauren Vernon. Tavoitteenani on tietysti hankkia perhe, sillä olen perhetavoitteinen. Tai no, onhan minulla toinenkin haave. Joskus haluaisin olla kuuluisa "supersankari", toisin sanoen haluaisin saavuttaa lainvalvontauran huipun



Laurenin horoskooppia en muista, mutta siisti ja hiukan ujo tyttö on kyseessä. Lauren ei myöskään ole avoin bailuihminen, vaan jää mieluummin kotiin lukemaan vaikka Tuhannen ja yhden yön turinoita. Ei kun siis, tarinoita.



Oletteko huomanneet saman? Aina kun etsii jotain tiettyä työtä, sitä ei löydy ei niin sitten millään! On seikkailijaa ja välituntivalvojaa, on koehenkilöä... huoh. Ehkä huomenna onnistaa paremmin.

Kun työtä ei löydy, niin silloin biletetään! Muutama vuosi takaperin, Laurenin ollessa 17-vuotias, olivat hänen mielipuuhaansa goottirockin armoton jumputtaminen sekä väärennettyjen papereiden avulla juhliminen. Näiltä ajoilta Laurenin mieleen oli painunut Yökerho Arkku, joka sai näyttää komeat miessaaliinsa myös tänä iltana.

Jo muutaman sekunnin päästä Lauren huomasi, että olikin epähuomiossa eksynyt vastapäätä sijaitsevaan "Senioreiden salsaklubiin", yli kuusikymppisten rajuimpaan menomestaan.

Radiosta kuului Jari Sillanpäätä, ja Laurenia nauratti. Viereisessä pöydässä istunut sikafarmari Pertti Sarvenpää veljineen näyttivät olevan niin innoissaan Laurenin näkemisestä, että hän päätti jäädä lasilliselle. Olihan se mukava kuunnella iskulauseita. Paras Laurenin mielestä oli Mauno Siikarisen "Olet niin maukas, että tekohampaani putoavat melkein suusta".

Rouva Kurjenkaulan irstas flirttailu oli Laurenille liikaa, sillä lasilisella martinia oli kova kiire päästä jälleen näkemään maailmaa. Ja jos nyt totta puhutaan, Lauren ei ollut innokas vaihtamaan ennemmin vaippoja mieheltään, kuin tulevilta lapsiltaan.

Käveltyään jonkun matkaa Lauren törmäsi klubiin, jossa ei ollut koskaan käynyt. Lauren siisti hiuksensa, siveli huulikiiltoa huulilleen ja astui sisään. Ei vanhuksia! Mikä parannus! Sen sijaan Lauren törmäsi tähän nuorukaiseen, jolla oli perin outo mieltymys smurffilimun värisiin pilottilaseihin. Komistus esitteli itsensä nimellä Kilian Kontiokoto.

Tuntien kuluessa juttu alkoi luistaa, ja Lauren huomasi viettävänsä parasta iltaa miesmuistiin. Kilian oli kohtelias ja huomaavainen, mutta hänen roisi huumorinsa oli piste i:n päälle. Matkalla kotiin taksissa Laurenilla oli outo tunne. Sisällä tuntui jotenkin lämpimältä ja mukavalta, oli ihanaa päästä kotiin nukkumaan.

Muutaman päivän kuluttua asemalta soitettiin, ja sieltä sanottiin, että työtä olisi tarjolla. Lauren ei tietenkään kieltäytynyt, olihan lainvalvonta hänen unelmauransa. Edes kahdelta aamulla päättyvä työvuoro ei lannistanut Laurenia. Hän olisi nyt Bennyn makkaratehtaan tulisten ja suolaisten makkaroiden väliaikainen yövartija. Tästä voi nousta vain ylöspäin, ajatteli Lauren, ja hyppäsi kimppakyytiläisten Ladan kyytiin ennakkoluulottomasti.

Lauantaina, Laurenin vaapapäivänä oli aika tavata Kilian. He olivat soitelleet toisílleen jo viikon verran useiden tuntien mittaisia puheluita, mutta vasta nyt Laurenilla oli ollut rohkeutta pyytää miestä käymään. Jo Laurenin ilmeestä näkee, että Kilian olisi voinut pitää hiukan alempaa kiinni... ; D

Hei hei hei, mikäs hoppu nyt tuli? Ensin ei uskalleta pyytää kahville, ja sitten ollaan jo toistensa makuaistien kimpussa. Hrmph. No, toivottavasti he osaavat hillitä itsensä. Kiima oli kuitenkin liian vastustamatonta, ja Lauren pyysi Kiliania muuttamaan luokseen. Tyypillistä... Eikö sinulla ole yhtään itsesuojeluvaistoa?! Mitä jos mies onkin rahatvarastavakierohuijarijokajättääsinutaviottomanlapsenjakissankanssaheitteille, häh?

10 000 simoleonia Kilian kuitenkin pöytään kantoi, ja tällainen talo rahoilla saatiin aikaiseksi. Esittelypuheita en pidä, toivottavasti jokainen erottaa vessan ja pörröisen karvamaton toisistaan! :D

Ensimmäinen yhteinen yö sujui rauhallisesti, molemmilla on nimittäin töitä seuraavana päivänä. Kilian on liiketalousalalla konttorinjohtajana eräässä pienessä sarjakuvakaupassa. Tulot ovat ihan mukavat 728 simoleonia. Laurenin unelmoidessa hänen ja Kilianin häistä, Kilian oikeastaan unelmoi vain Subwayn täytetystä häränpaistisämpylästä. Kuinka romanttista.

Terveellisellä ja kuitupainotteisella aamupalalla Kilian mietti, että Lauren on hänen elämänsä nainen. Suhteen seuraavaan askeleeseen viemistä Kilian ei suinkaan miettinyt, vaan sitä, että kannattaisikohan ostaa tuota... no vähän tavallisemmat bokserit. Näissä kun luki takapuolen kohdalla "I love mommy". No töiden jälkeen sitten, ajatteli Kilian ja paineli kimppakyydillä keskustaan.

Samana päivänä töistä tullessaan Kilian huomasi saavansa yllätyksen, pienen sellaisen.

Tämä osa päättyi tähän, toivottavasti piditte. Seuraavassa osassa näemmekin luultavasti, miltä pienokainen näyttää. 8D