lauantai 15. marraskuuta 2008

osa 2: Kasvamista ja karismaattinen pingviini

Tervetuloa Vernonien toisen osan pariin! Kylläpä tekeminen oli työlästä, mutta sain osan kuitenkin kunnialla valmiiksi! Lukekaa, nauttikaa & kommentoikaa!




Kilian oli innoissaan uudesta tulokkaasta, sillä hän oli toivonut lasta ja useamman vuoden. "Muistat sitten pysyä erossa päihteistä ja raa'asta kalasta ja rasvaisista ruuista! Ja töihin ei ole menemistä, lapsi on nyt etusijalla." Laurenia hiukan huvitti Kilianin vakavuus, sillä raskaushan oli vielä alkuvaiheessa.
Illalla ruokapöytään istuessaan Lauren huomasi kynttilät ja mausteisen tuoksun keittiöstä. Sen kummempia kuitenkaan miettimättä nälkäinen Lauren istahti pöytään.
"Mmmm... onpas herkullista", sanoi Lauren ja päätti maistaa suraavaksi kastikeessa loikoilevia mausteisia kasvispyöryköitä. "Kultaseni, mehän olemme puhuneet seuraavasta vaiheesta useaan kertaan, ja nyt kun vauvakin on tulossa niin...", aloitti Kilian lempeällä äänellä.

"...niin että, tulisitko vaimokseni?" "Oi Kilian, tottakai tulen", sanoi Lauren, eikä meinannut saada ruokaa kurkustaan alas. Kun Lauren laittoi perinteistä kihlasormusta vasempaan nimettömäänsä, tunsi hän kuinka vauva potkaisi.
Illalla Kilian harjasi hampaitaan lähes puoli tuntia, koska hän oli niin onnellinen. *pepsodent* 8D
Kilian (tai no minä enimmäkseen) piti eilisestä kampauksestaan niin pajon, että päätti saksia kuontaloaan hieman. "Lasit sitten lähtevät!" huusi Lauren olohuoneen sohvalta. Man's got to do what man's got to do, ajatteli Kilian ja piilotti lasinsa pesualtaan alakaappiin haikeana myöhäisempää käyttöä varten.
Much better!
Jaa-a, mitäköhän sieltä telkkarista oikein tulee..? Kilian on juuri sopivasti lomalla, sillä vauvan pitäisi syntyä hetkenä minä hyvänsä.
Ja niinhän siinä sitten kävikin, sillä Lauren synnytti toisen sukupolven maailmaan samana yönä.
"Kulta, pitäisiköhän minun ajaa sinut sairaa..." "ET VARMAAN AJA! TÄMÄ TAPAHTUU TÄSSÄ JA NYT!!!!!!!!!" "Juu, okei, ihan miten vaa..." "AAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!!!!"

Sieltä syntyikin oikein soma pikku vesseli, poika nimeltä Lewis. Kuka muka väittää, että Hello Kitty ja pinkki ovat työille, häh?! Kuulkaas nyt, tämä on miehistä touhua! Mur.
Lauren ihastui Lewisiin heti ensi silmäyksellä. Hän peri äitinsä ihonvärin, silmät ja hiukset (tosin ne voivat olla myös isältä =) ) eli toisin sanottuna kaiken.
Myös isä oli ylpeä ensimmäisestä lapsestaan, etenkin kun hän on poika. Kilianin mukaan pojasta tulee joko James Bondin stunttimies, Kimi Räikkösen manttelinperijä tai Simcityn ensimmäinen
teini, joka on vieraillut Marsissa. Ehkä noita kaikkia. Lauren taas ajatteli jotain rauhallisempaa, kenties kirjastonhoitajaksi?
Vanhemmat rakastivat poikaa koko sydämestään, ja eritysesti sitä, kuinka helppo ja hiljainen lapsi Lewis oli ainakin tähän asti ollut.
Lewis oli jopa niin rauhallinen, että Lauren pääsi käymään töissäkin. Ja ylennyshän sieltä tuli. Lauren on nyt kuuluisan Fraans De Mullenmöllerin poliisiakatemian harjoittelija.
Mutta aika vierii, vaikka sitä ei aina haluaisi uskoakaan. Oli Lewisin syntymäpäivien aika.
Nyt sitä mennään! Varopas noita heittoja Lauren, Lewis ei ole pehmolelu...
Tälläinen mukula Lewisista kasvoi, söpö pikku taaperoinen. Ja näyttää ihan pojalta! = }

Lauren päätti jäädä hoitovapaalle, jotta saisi viettää aikaa enemmän poikansa kanssa. Lumileikit olivat Lewisin lempipuuhaa, tosin lumensyönti taisi olla veitikalle se ykkösjuttu.
Missäs pipot, hyvä herrasväki?


"Katso Lewis, eikös olekin tosi hieno lumiukko?" Lewis nimesi ukon Gugguläguugeliksi, älkää kysykö miksi. Todennäköisesti jotain taaperoiden koodikieltä. :D

"Heitä äpäää, heitä!"
Lauren ja Kilian olivat alkaneet puhua toisesta lapsesta jo Lewisin syntymän jälkeen, ja oli aika pistää hösseliksi! Varsinkin Laurenia vaivasi kova vauvakuume.
Onneksi olkoon, herra ja rouva Vernon!

Vielä virallinen hääpotretti
Ja-ei-niin-virallinen hääpotretti

Häiden jälkeen oli aika palata arkeen, ja se jos mikä Laurenilta luonnostui. Ainoa huono puoli uudessa raskaudessa oli, ettei Lauren pääsisi töihin, ja hänellä alkoi olla jo melkoinen kaipuu opistolle.
Plumbs! Siellä se vauva odotteleepi. Laurenin toinen raskaus on ollut vaikeampi kuin toinen, ja lääkärissä ollaankin ravattu jo usampaan otteeseen. Viimeisellä käynnillä lääkäri oli määrännyt Laurenin vuodelepoon vauvan syntymään saakka.

Cheese! Ylennystä pukkaa...
"I-si. Sano i-si", Kilian nautti täysin riennoin lapsensa opettamisesta. "Iti!"
"Tuo oli mahtavaa kultaseni, isin pikku astronautti!"

Pingiivillä oli oikein mukavaa aikaa jutustellessaan lumiukolle (mikäsenniminytolikaan?) maailman nälänhädästä ja ilmaston lämpenemisestä. Ukkokin taisi lämmetä pingviinille.
Myös Kilian piti pikkuisesta kaverista, mutta jostain syystä Lauren ei halunnut sitä sisälle taloon. =)
Oli taas Lewisin synttäreiden aika, ja tälläinen suloinen nuorimies sieltä kuoriutuikin.
"Onneksi olkoon, Lewis!" "Kiitti äiti." Lewis kasvoi muuten platinamielialalla
"Haa, lahjoja! Jes!" Kilian, kummankohan teistä piti olla siellä vuodelevossa...!? Mur.
Juuri kun Kilianin synttäreitä alettiin juhlimaan, Laurenin synnytys käynnistyi. AAAAAA!!!!

Perhepotretissa Kilian, Lewis, Lauren ja Laurenin sylissä pieni Leona.

Tässä oli nyt tämä osa, seuraavassa seurataan Leonan kasvua.

perjantai 14. marraskuuta 2008

Osa 1: Kuumaa huumaa Kilianin kanssa

Tervetuloa seuraamaan Vernonin suvun kummallisia kommelluksia! Alussa teksti todennäköisesti takkuilee hieman, mutta kunhan alkuun päästään... :D
Lukemisen iloa kaikille!







Terve! Olen Vernonin suvun kantaäiti, Lauren Vernon. Tavoitteenani on tietysti hankkia perhe, sillä olen perhetavoitteinen. Tai no, onhan minulla toinenkin haave. Joskus haluaisin olla kuuluisa "supersankari", toisin sanoen haluaisin saavuttaa lainvalvontauran huipun



Laurenin horoskooppia en muista, mutta siisti ja hiukan ujo tyttö on kyseessä. Lauren ei myöskään ole avoin bailuihminen, vaan jää mieluummin kotiin lukemaan vaikka Tuhannen ja yhden yön turinoita. Ei kun siis, tarinoita.



Oletteko huomanneet saman? Aina kun etsii jotain tiettyä työtä, sitä ei löydy ei niin sitten millään! On seikkailijaa ja välituntivalvojaa, on koehenkilöä... huoh. Ehkä huomenna onnistaa paremmin.





Kun työtä ei löydy, niin silloin biletetään! Muutama vuosi takaperin, Laurenin ollessa 17-vuotias, olivat hänen mielipuuhaansa goottirockin armoton jumputtaminen sekä väärennettyjen papereiden avulla juhliminen. Näiltä ajoilta Laurenin mieleen oli painunut Yökerho Arkku, joka sai näyttää komeat miessaaliinsa myös tänä iltana.





Jo muutaman sekunnin päästä Lauren huomasi, että olikin epähuomiossa eksynyt vastapäätä sijaitsevaan "Senioreiden salsaklubiin", yli kuusikymppisten rajuimpaan menomestaan.



Radiosta kuului Jari Sillanpäätä, ja Laurenia nauratti. Viereisessä pöydässä istunut sikafarmari Pertti Sarvenpää veljineen näyttivät olevan niin innoissaan Laurenin näkemisestä, että hän päätti jäädä lasilliselle. Olihan se mukava kuunnella iskulauseita. Paras Laurenin mielestä oli Mauno Siikarisen "Olet niin maukas, että tekohampaani putoavat melkein suusta".


Rouva Kurjenkaulan irstas flirttailu oli Laurenille liikaa, sillä lasilisella martinia oli kova kiire päästä jälleen näkemään maailmaa. Ja jos nyt totta puhutaan, Lauren ei ollut innokas vaihtamaan ennemmin vaippoja mieheltään, kuin tulevilta lapsiltaan.


Käveltyään jonkun matkaa Lauren törmäsi klubiin, jossa ei ollut koskaan käynyt. Lauren siisti hiuksensa, siveli huulikiiltoa huulilleen ja astui sisään. Ei vanhuksia! Mikä parannus! Sen sijaan Lauren törmäsi tähän nuorukaiseen, jolla oli perin outo mieltymys smurffilimun värisiin pilottilaseihin. Komistus esitteli itsensä nimellä Kilian Kontiokoto.



Tuntien kuluessa juttu alkoi luistaa, ja Lauren huomasi viettävänsä parasta iltaa miesmuistiin. Kilian oli kohtelias ja huomaavainen, mutta hänen roisi huumorinsa oli piste i:n päälle. Matkalla kotiin taksissa Laurenilla oli outo tunne. Sisällä tuntui jotenkin lämpimältä ja mukavalta, oli ihanaa päästä kotiin nukkumaan.


Muutaman päivän kuluttua asemalta soitettiin, ja sieltä sanottiin, että työtä olisi tarjolla. Lauren ei tietenkään kieltäytynyt, olihan lainvalvonta hänen unelmauransa. Edes kahdelta aamulla päättyvä työvuoro ei lannistanut Laurenia. Hän olisi nyt Bennyn makkaratehtaan tulisten ja suolaisten makkaroiden väliaikainen yövartija. Tästä voi nousta vain ylöspäin, ajatteli Lauren, ja hyppäsi kimppakyytiläisten Ladan kyytiin ennakkoluulottomasti.



Lauantaina, Laurenin vaapapäivänä oli aika tavata Kilian. He olivat soitelleet toisílleen jo viikon verran useiden tuntien mittaisia puheluita, mutta vasta nyt Laurenilla oli ollut rohkeutta pyytää miestä käymään. Jo Laurenin ilmeestä näkee, että Kilian olisi voinut pitää hiukan alempaa kiinni... ; D



Hei hei hei, mikäs hoppu nyt tuli? Ensin ei uskalleta pyytää kahville, ja sitten ollaan jo toistensa makuaistien kimpussa. Hrmph. No, toivottavasti he osaavat hillitä itsensä. Kiima oli kuitenkin liian vastustamatonta, ja Lauren pyysi Kiliania muuttamaan luokseen. Tyypillistä... Eikö sinulla ole yhtään itsesuojeluvaistoa?! Mitä jos mies onkin rahatvarastavakierohuijarijokajättääsinutaviottomanlapsenjakissankanssaheitteille, häh?


10 000 simoleonia Kilian kuitenkin pöytään kantoi, ja tällainen talo rahoilla saatiin aikaiseksi. Esittelypuheita en pidä, toivottavasti jokainen erottaa vessan ja pörröisen karvamaton toisistaan! :D



Ensimmäinen yhteinen yö sujui rauhallisesti, molemmilla on nimittäin töitä seuraavana päivänä. Kilian on liiketalousalalla konttorinjohtajana eräässä pienessä sarjakuvakaupassa. Tulot ovat ihan mukavat 728 simoleonia. Laurenin unelmoidessa hänen ja Kilianin häistä, Kilian oikeastaan unelmoi vain Subwayn täytetystä häränpaistisämpylästä. Kuinka romanttista.



Terveellisellä ja kuitupainotteisella aamupalalla Kilian mietti, että Lauren on hänen elämänsä nainen. Suhteen seuraavaan askeleeseen viemistä Kilian ei suinkaan miettinyt, vaan sitä, että kannattaisikohan ostaa tuota... no vähän tavallisemmat bokserit. Näissä kun luki takapuolen kohdalla "I love mommy". No töiden jälkeen sitten, ajatteli Kilian ja paineli kimppakyydillä keskustaan.

Samana päivänä töistä tullessaan Kilian huomasi saavansa yllätyksen, pienen sellaisen.







Tämä osa päättyi tähän, toivottavasti piditte. Seuraavassa osassa näemmekin luultavasti, miltä pienokainen näyttää. 8D